Jestas, että voi ottaa kupoliin pienet näsäviisaat! Onko se joku elämänvaihe ipanoilla, olla todella näsäviisaita ja ärsyttäviä? Onko kehityksen pakko vetää ääripäästä ääripäähän ja kokeilla aikuisten hermoja? Tosi raivostuttavaa! Olenkohan itse ollut samanlainen joskus... Pitääpä kysäistä...

Vieras tulee sisään. Käy lähes päivittäin. Välillä jo vähän ahdistaakin jatkuva vieraan läsnäolo. Ihan kiva, että käy, mutta kohtuus kaikessa.

Vieras käy vessassa. Vessassa, jossa on ikkuna, tuuletusta varten. Vieras viettää vessassa tovin, ehkä toisenkin. Tulee ulos vessasta, jättäen oven sepposen selälleen! Aah, mikä ihana paskan tuoksu leijuu ympäri asuntoa!

Ja se perhanan tuuletusikkuna on tietenkin tiukasti kiinni...

 

Ootko muuten huomannut, että jotku blogit on ihan ylitsevuotavan positiivisia? Elämä on ihanaa. Perhe on malliperhe. Lapset on ihania, tottelevaisia. Vaimon tai miehen kanssa kaikki sujuu kuin rasvattu. Plää plää...

Usko tai älä, mutta tuolla taustalla on ihan muuta, kuin mitä annetaan ymmärtää. Perhe on kaikkea muuta kuin onnellinen! Ei sellaista perhettä olekkaan, jossa ei vastoinkäymisiä tule, sanon minä.

Lapset on kurittomia, mies juoksee vieraissa, vaimo juoksee vieraissa. Masennusta, alkoholismia jne. "Meidän perhe on vaan niin yhtä!" Paska puhetta ja panettelua. Silkkaa höpötystä ja totuuden salaamista.

Miten jotku JAKSAA!!!

Paistaa se päivä joskus risuksaankin.

Tänään SE saattaa jo ratketa. Ollaanko ME voittajia? Vai onko NE tänään häviäjiä...

KÄRPÄT ON RAUTAA! ANTAA PALAA VAAN! VOITTO KOTIIN!!!

Ja ME olemme sitten NIIN hyviä... toivottavasti.

Onhan se kyllä kiva kun vauva pyörii nukkumaan mennessä vieressä niin, että tissi jää alle ja venyyyyyy. Ei ole ihme, että imettämisen jälkeen tulee riippurinnat! Miehet saisivat kyllä muistaa tämän...